Tänä vuonna 11. luokan ensimmäinen harjoittelujakso oli syyskuun alkupuolella, toinen jakso on keväällä. Oppilaat valitsivat ensimmäiseksi harjoittelukseen joko maatalouden tai sosiaalialan, ja keväällä valitaan sitten toisinpäin. Oppilaita oli tutustumassa mm. lasten päiväkodeissa, myös englanninkielisessä, esikoulussa, vanhustenkeskuksissa, luomumaatilalla, sekä lypsykarja- ja porotilalla.

OPPILAIDEN HARJOITTELUPÄIVÄKIRJAN SIVUJA:

Maatalousharjoittelussa Rihussa

06.09.10
Heräsin herätyskellon hälytykseen kello 7 aamulla. Olin jalkeilla yllätyksekseni ensimmäisenä. Oli Eeron kanssa tultu eilen sunnuntaina ja tutustuttu ihmisiin Rihussa. Aamupalalla tutustuttiin taas uusiin ihmisiin, joita emme olleet nähneet illalla.

Aamupalan jälkeen lähdimme talon emännän kanssa poimimaan tomaatteja. Se oli kivaa siihen asti, kun päästiin poimimaan kirsikkatomaatteja, joita oli paljon hankalampi poimia. Kun tomaatit saatiin kerättyä, veimme ne pakussa takaisin talolle, jossa pussitimme tilaukset, perunaa, porkkanaa, tomaattia, punajuuria. Tämän jälkeen oli ruokatauko.

Ruokatauon jälkeen menimme keräämään papuja. Meidän piti valita ja lajitella huonot ja hyvät pavut toisistaan ja laittaa ne laatikoihin. Sitten kitkimme vielä jauhosavikat papupellosta, emme saaneet sitä työtä aivan valmiiksi.

07.09.10
Tiistaina jatkettiin papupellon kitkemistä. Laitoimme rikkaruohot kasoihin pellon laidalle, josta kävimme traktorin kanssa hakemassa ne. Kitkimme rikkaruohoja melkein koko päivän. Päivän lopussa Arto opetti biokompostin tekoa.

08.09.10
Aloitimme päivän luomalla lantaa, teimme sitä parisen tuntia. Lannan heitimme traktorin lavalle. Sitten mentiin kitkemään perunapeltoa jauhosavikoista. Ruoan jälkeen mentiin tekemään aiemmin kerätystä lannasta komposti, vielä oikein biokomposti. Iltapäivällä vietiin vielä kaalinlehtiä ja omenoita lehmille ja mentiin katsomaan possua.

09.09.10
Olimme koko torstaipäivän perunapellolla. Emme nostaneet perunaa kokonaan käsin, vaan meillä oli apunamme traktori, jossa oli kone, joka kuokki perunat maasta. Perunat lensivät pellolle, josta poimimme ne. Lajittelimme perunat pieniin, keskikokoisiin ja suuriin, lisäksi oli vielä ”sikaperunat”, jotka olivat jotenkin pilalla.

10.09.10
Päivän alussa menimme keräämään tomaatteja, ne kerättyämme menimme porkkanapellolle. Keräsimme vain suurimmat porkkanat. Saatuamme laatikot täyteen porkkanoista veimme ne kellariin, sitten menimme syömään.

Sen jälkeen saimme erikoistehtävän. Pääsimme latomaan paaleja traktorin lavalle. Pelto oli heinäpaaleja täynnä, ja heitimme ne traktorin lavalle talikolla ja saimme heinäpaaleista kuusikerroksisen heinäkasan. Tämän raskaan tehtävän jälkeen menimme nostamaan perunaa ja viimeiseksi menimme vielä nostamaan porkkanaa.

Oli niin hauskaa, että olisin voinut jäädä toiseksikin viikoksi.
Leevi Kekoni


Viikko poromiehen elämää Koparassa

5.9. pikajuna Helsinki-Rovaniemi
Ihanaa! Matkamme kohti jylhää Lappia on alkanut. Olin pakannut hyvissä ajoin jo lauantaiaamuna, tänään lähdin hyvissä ajoin Kirkkonummelta Helsinkiin. Tarkoituksena oli käydä syömässä ennen junan lähtöä. Ennen kuin lähdimme syömään, tarkistin juna lähtöajan, ja se olikin 19.26 eikä 18.00 niin kuin muistin. Hytin numero on 103–104, se on moderni ja kätevän pieni kahdelle tytölle. Minä nukun ylhäällä ja Sofia alhaalla. Toivottavasti saamme jännitykseltä nukuttua.

6.9. Koparan kahvio
Saavuimme aamulla klo 7.53 Rovaniemelle. Minibussimme lähti kohti Luostoa juna-asemalta. Matka sujui leppoisasti. Bussi vei meidät suoraan porotilalle, mikä oli ihanaa, muutoin olisimme raahanneet laukkujamme kilometrin soratietä pitkin. Olimme perillä klo 11.10 ja pääsimme syömään porokeittoa.

Meidän ”oppaamme” ovat poromiehet Ari ja Anssi. Ruoan jälkeen kävimme moikkaamassa haskeja, Igor ja Sergei jäivät mieleen. Kun tulimme kengät märkinä takaisin, asetuimme taloksi kahvilan ylisille. Aloitimme imuroimalla, jonka jälkeen luuttusimme ja petasimme sänkymme. Tämän jälkeen vaihdoimme ulkovaatteet, otimme kameran ja porojen ruoka-astian ja lähdimme ruokkimaan porosia. ”Pikku-Roope” on suloisin, se jäi orvoksi ja se tuttipulloruokittiin, sen takia se on melko kesy. Saimme paljon tietoa poroista ja Lapin elämäntavoista. Yhtenä tehtävänämme on suunnitella poroaitauksen ulkoasua ja maalata kauniita kylttejä, esimerkiksi toiletes.

Ruokaa meillä on yllin kyllin, ihmiset ovat mukavia ja porot ihania + haskit söpöjä. Tästä tulee mahtava viikko!

7.9.
Opettelimme talon tavoilla leipomaan mustikkapiirakkaa, sitten pesimme ja pilkoimme perunoita porokeittoa varten. Otettuamme mustikkapiirakan uunista lähdimme hakemaan kuusi poroa metsästä aitaukseen.

Söimme lounaaksi muikkuja perunoiden ja porkkanoiden kanssa. Olisimme saaneet pitää päivälevon mutta halusimme tehdä jotain. Lähdimme möyhimään porojen heinää, porot tulivat aivan aidan viereen katsomaan. Siinä sitten kääntelimme heinää ja otimme kuvia. Sitten maalasimme reilut kaksi ja puoli tuntia kylttejä. Nyt syömme iltapalaksi ruisleipää ja savuporoa, odotan innolla huomista. Stressivapaa työviikko!

8.9.
Aamupalan jälkeen saimme työhanskat käyttöömme ja lähdimme töihin. Aloitimme heinien kääntelyllä porojen aitauksessa ja ruokimme porot. Sitten aloitimme tämän päivän urakan: nakkelimme mönkijän peräkärryn täyteen halkoja, jonka jälkeen Anssi ajoi ne vajalle, jossa me pinosimme ne suureksi pinoksi. Lastasimme peräkärryn kolme kertaa ja saimme pinoseinämme valmiiksi. Sitten söimme poronkäristystä.

Anssin mukaan Lappikokemukseen kuuluu myös patikointi, joten klo 15 lähdimme patikoimaan noin yhdeksän kilometrin lenkkiä. Ilma oli täydellinen, + 15, ja maisemat lumoavat sekä matkaseura ihan paras. Tänään opimme, että tekemällä oppii.

9.9.
Lähdimme Anssin kanssa kutsumaan poroja metsästä. Anssi huusi eeeeooo eeeeoo, ja viisi poroa saapui paikalle ja Anssi ajoi ne aitaukseen ja huusi vielä pari kertaa ja sanoi meille, että kun niitä tulee, niin ajakaa ne parhaaksi katsomallanne tavalla sisään. Meillä oli ruokaa houkuttimena ja saimme kahdeksan poroa ajettua aitaukseen. Sitten annoimme lihotuskuurilla oleville poroille, Tähtipäälle ja Pirralle, ruokaa toiseen aitaukseen, kun ne ovat muiden kanssa, niin muut eivät anna niiden syödä tarpeeksi.

Aloimme suunnitella ”Pikku-Roope seikkailee” -poronpolkutarinaa. Tästä tulee meidän projektimme seuraavaksi vuodeksi. Sofia kirjoittaa tarinaa, Anssi antaa siihen faktoja ja minä piirrän Anssin kuvien pohjalta kuvituksen. Palkaksi saamme vaihtokauppana omat kummiporot Koparaan ja joka vuosi porosafarin perheinemme.

Lämmitimme puusaunan ja saunoimme, ihanaa. Nyt vielä maalaamme yhtä kylttiä ja sitten käymme unten maille. Hieman on jo haikea fiilis, mutta nautimme täysillä vielä huomisesta.

10.9. PARHAIN VIIKKO IKINÄ!
Matteli Heikkilä

 

KOKEMUKSIA PÄIVÄKODEISTA

Steinerpäiväkoti Sirius

7.9. toinen päivä
Päiväni alkoi taas samoihin aikoihin kuin eilen. Ensimmäisenä valmistin voit, kastikkeet ja juustot ruokaryhmiä varten, tyhjensin astiapesukoneen ja täytin vesikannut. Lasten tultua leikin lasten kanssa ja valvoin heitä ja menin seuraksi pihalle.

Kun tultiin takaisin sisälle, juhlittiin Annan 6-vuotissynttäreitä. Autettuamme lapset pois ulkovaatteista menimme rivissä käsistä pitäen yhteen huoneeseen, jossa Anna istui kruunu päässään nojatuolissa, ja me istuimme hänen ympärilleen. Tina kertoi Annan elämästä kuusivuotiaaksi saakka ja sytytti kynttilän jokaisen vuoden kohdalla. Myös Annan vanhemmat olivat paikalla. Anna sai lahjaksi kauniin pallokristalliriipuksen, joka muodosti hienoja kuvioita seinälle valon osuessa siihen.

Seuraavaksi syötiin lounas, ja nyt söin eri ryhmän kanssa. Sitten söimme Annan syntymäpäiväkakkua, kun olimme ensin laulaneet hänelle. Lounaan jälkeen lapset pääsivät päiväunille, ja minä sain pitää pienen tauon askarreltuani marjoista syyskoristeen. Lasten herättyä luin hetken kirjaa ääneen, ja sen jälkeen koristeltiin lasten kanssa eteisen oksia ruusunmarjoilla. Söimme vielä välipalan, jonka jälkeen päivä päättyi.
- – - – -

10.9. viides päivä
Tänään lähdin suoraan metsään, missä lapset leikkivät. Metsäretken jälkeen oli lounas ja sen jälkeen päiväunet, tällä kertaa pääsin mukaan kuuntelemaan satua ja rauhoittamaan lapsia. Meinasin itsekin nukahtaa, sillä viidentenä päivänä uupumus oli jo aika suuri.

Päiväunen jälkeen oli välipala, ja leikkien jälkeen mentiin pukemaan ulkovaatteet päälle. Ennen sitä lapset ja tarhatädit alkoivat laulaa minulle ja sain kiitoskortin sekä lasten tekemän syyskranssin ja ison halin. Sain myös kutsun sadonkorjuujuhliin. Hyvillä mielin vaikkakin väsyneenä sain viimeisen päiväni päätökseen.

Mietteitäni harjoitteluviikosta

Tämä viikko oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen. Ajattelin, että tarhatätinä olisi kohtalaisen helppoa olla, mutta se olikin päinvastoin. Kun menee tarhaan, pitää jättää oman elämän ongelmat, väsymykset ja huonot päivät taakse ja olla energinen ja iloinen jatkuvasti lasten takia, koska lapset pystyvät aistimaan helposti, jos jokin on huonosti. On myös tärkeää olla malliesimerkki koko ajan, koska lapset katsovat hoitajaa ylöspäin, mitään ”etikettivirheitä” ei saa tapahtua lasten edessä, koska he matkivat aikuista.

Oli hyvä tulla tänne päiväkotiin, sillä opin paljon lasten kasvatuksesta ja varsinkin, koska tämä on steinerpäiväkoti, olen löytänyt paljon oman lapsuuteni elementtejä, kuten leluja ja loruja. Olen oppinut, kuinka ympäristö, käskyt, lelut ja leikit vaikuttavat lapseen ja miten käsitellä niitä. On ollut myös mielenkiintoista seurata millaisia eroja on 3–6-vuotiailla lapsilla ja miten he tulevat yhdessä toimeen.

Vaikka kokemus oli uuvuttava, ja välillä on tuntunut, että pää räjähtää, on ollut myös tosi hauskaa ja lapset ovat olleet aivan mahtavia.
Maria Uosukainen


Päiväkoti Maunula

7.9. toinen päivä
Tänään oli aivan superkivaa! Kaikki tytöt halusivat piirtää kanssani ja teimme toisillemme arvoituksia ja labyrinttejä sekä muita hauskoja tehtäviä. Eskarissa opettelimme aakkosia ja lauloimme muutaman laulun, hiekkaleikeissä dinosaurukset söivät massut täyteen jäätelöä ja hiekka tuntui todella pehmeältä.

Olo päivän jälkeen on vieläkin oudompi kuin eilen. Olen aina ollut ”se lapsi”, jonka kanssa aikuiset leikkivät, mutta nyt olenkin ”se aikuinen”, joka leikki lasten kanssa. Ilo tuntuu lapsista ja minusta erilaiselta; lapset käkättävät villeinä, kun piirrän jotakin hauskaa, ja minä tulen iloiseksi toisten ilosta ja siitä, että olen ikään kuin ”antanut” heille jotain.
- – - – -

10.9. Viides (viimeinen) päivä
Tänään menin töihin suuren rullan kanssa, jonka joku lapsi heti huomasi. Aamupiirissä näytin, mitä sen sisällä on: syntymäpäiväpuu! Lapset alkoivat heti etsiä kuvasta kurkistelevia elimiä ja olin tyytyväinen itseeni. Kuvassa oli suuri puu, jonka lehtien väri vaihtui vuodenaikojen mukaan ja samoin tietysti myös tausta, ja siellä oli paljon eläimiä piilossa. Kuva näytettiin päiväkodin johtajalle, ja hän sanoi, että se pitää pistää kunniapaikalle kehyksiin. Jes!

Leikkimisen jälkeen menimme klassiseen heppapuistoon, missä olen keinunut monet kesät ja talvet. Oli kiva kulkea lasten kanssa käsi kädessä. Puistossa keräsimme ainakin sata tammenterhoa, ja lapset tunkivat niitä taskuihinsa, niin etten saanut enää puseroiden vetoketjuja kiinni. Sisällä jaoimme tammenterhot ja menimme syömään.

Sain Kaisulta (pomoltani) työhöntutustumistodistuksen ja kortin, jossa Mantelit toivottaa hyvää opiskelua. Kaisu sanoi, että koska olin tehnyt puutaulua niin paljon kotona, saisin tänään lähteä ruokailun jälkeen kotiin jos haluan. En olisi oikeasti halunnut, mutta lapset nukkuvat päiväunta puolitoista tuntia ja olin väsynyt. Sovin ohjaajan kanssa, että nyt lähden, mutta palaan katsomaan heitä aina kun ehdin. Ja on kiva nähdä puukuva kehyksissä sitten joskus.

Viikon ajatuksia:
Ainakin omasta mielestäni aikuistuin (hyvällä tavalla) huimasti tällä ajanjaksolla. Tuli sellainen olo, että välitän enemmän niistä lapsista kuin itsestäni – sellainen leijonaäitiolo.
Elisa Saarikivi

Lue lisää…

Share →